Tarjolla olevista artikkeleista valitsin Stephen Downesin E-learning 2.0. Syynä valintaan oli se, että siinä käytiin läpi lyhyesti verkko-opetuksen lyhyt kymmenvuotinen historia, nykyiset käytännöt sekä tulevaisuuden suuntaviivat ja miten kaikki tämä on muuttanut itse oppimisprosessia. Eli kaiken kaikkiaan artikkeli antaa hyvän kuvan siitä missä tällä hetkellä olemme ja mihin suuntaan etenemme.
Menneenä vuosikymmenenä e-oppiminen on tarkoittanut lähinnä sitä, että kurssit siirrettiin verkkoympäristöön. Käytetyt oppimisalustat (WebCT, Blackboard, jne.) mahdollistivat oppimateriaalin jakelun, erityyppiset testit, keskustelut ja harjoitustöiden palautuksen. Itse oppiminen oli kuitenkin hyvin samantyyppistä kuin perinteisessä oppimisessa. Viimeisen parin vuoden aikana oleellista muutosta on alkanut tapahtua. Nykyiset opiskelijat ovat ns. verkkosukupolvea, joka on koko ikänsä käyttänyt ja hyödyntänyt internetiä. Heillä on kyky imeä tietoa itseensä nopeasti, niin kuvia, videoita, tekstiä ja äänitteitä, ja monista eri lähteistä samanaikaisesti. He ovat jatkuvassa yhteydessä ystäviinsä ja he odottavat välitöntä palautetta. Oppimiselle on tyypillistä, ei vain suurempi autonomia opiskelijalle, mutta myös lisääntynyt korostus aktiiviselle oppimiselle, missä materiaalin luominen, kommunikointi ja osallistuminen näyttelevät tärkeää osaa. Kaikki tämä vaikuttaa myös opettajan roolin muuttumiseen. Ero opettajan ja opiskelijan roolin välillä hämärtyy.
Oleellinen muutos verkon käytössä on ollut se, että aikaisemmin verkosta haettiin materiaalia, nyt sitä myös tuotetaan verkkoon kaikkien saataville. Aikaisemmin verkkoa käytettiin välineenä materiaalin siirtoon, nyt verkko on alusta johon materiaalia tuotetaan, jaetaan ja siitä keskustellaan.
Opiskelijan e-oppimissovelluksia voidaan käyttää oman portofolion osana, joka heijastaa tekijän kykyä kerätä, organisoida, arvioida ja tulkita kerättyä informaatiota ja asettaa tämä osaamisen kaikkien nähtäväksi.
Artikkelia lukiessani yritin miettiä sitä miten voisin muuttaa omaa verkko-opetustani niin, että voisin parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää tämän nykyisen verkkosukupolven taitoja ja ominaisuuksia. Itse opetan matemaattisia aineita ja opiskelu on tyypillisesti ollut hyvin yksilökeskeistä. Haasteena olisi tehdä siitä enemmän sosiaalinen tapahtuma, jossa opiskelijat kommunikoisivat keskenään ja voisivat auttaa toinen toisiaan ongelmien ratkaisussa.
Tässä lyhyesti artikkelin esittely ja artikelin herättämiä ajatuksia näin iltayön hiljaisina hetkinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hei J!
Itse olen miettinyt aivan tuota samaa eli miten saada laskijat mukaan sosiaalisempaan kanssakäymiseen keskenään ja pohtimaan yhdessä niitä laskujen tuloksia. Kun se niin herkästi tyssää siihen, että kun vastaus on laskettu, siirrytään toiseen laskuun eikä pohdittu sekuntiakaan vastauksen merkitystä.
Valitettavasti sitä itse käyttää verkkopohjia vielä materiaalin jakopaikkana mutta pitäisi tosiaan nousta tämän yläpuolelle ja laajentaa omaa toimintaa tuottamisen puolelle. Kaikkea ei kuitenkaan voi tuottaa opiskelijoille valmiiksi.
He Jarmo!
Sinulla oli mielenkiintoinen verkko-opetuksen historiaa käsittelevä artikkeli. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon.
Nykyajan opiskelijat ovat innokkaita itse tuottamaan materiaalia ja ovat mukana erilaisissa verkostoissa ja yhteisöissä. Olen pohtinut samaa, miten blogit tukisivat parhaiten opiskelijoiden vuorovaikutusta ja sisällön oppimista menetelmän lisäksi.
t. Eeva-Kaisa
Hei,
kehitys on tosiaan ollut nopeaa, ja usein me varmaan unohdamme, miten luonnollista kaikki tämä voi olla nuorille. Oppimispäiväkirjatyyppinen opitun jakaminen ja pohtiminen varmaankin tosiaan olisi paras blogien tuoma hyöty. Kunpa kurssit eivät olisi niin täynnä sisältöä, jota pitäisi käydä läpi ja jäisikin enemmän aikaa tämän tyyppiseen vuorovaikutukseen ja reflektointiin,
T: katariina
Hei!
Katariinalle ajatus mietittäväksi ja miksei muillekin.
"Kunpa kurssit eivät olisi niin täynnä sisältöä, jota pitäisi käydä läpi ja jäisikin enemmän aikaa tämän tyyppiseen vuorovaikutukseen ja reflektointiin," olisiko tässä muutoksen alkupiste, voisiko vuorovaikutus ja reflektointi tuottaa sisältöä kursille??
Miettii Kirsti
Lähetä kommentti