3. etätehtävä

Tarjolla olevista artikkeleista valitsin Stephen Downesin E-learning 2.0. Syynä valintaan oli se, että siinä käytiin läpi lyhyesti verkko-opetuksen lyhyt kymmenvuotinen historia, nykyiset käytännöt sekä tulevaisuuden suuntaviivat ja miten kaikki tämä on muuttanut itse oppimisprosessia. Eli kaiken kaikkiaan artikkeli antaa hyvän kuvan siitä missä tällä hetkellä olemme ja mihin suuntaan etenemme.

Menneenä vuosikymmenenä e-oppiminen on tarkoittanut lähinnä sitä, että kurssit siirrettiin verkkoympäristöön. Käytetyt oppimisalustat (WebCT, Blackboard, jne.) mahdollistivat oppimateriaalin jakelun, erityyppiset testit, keskustelut ja harjoitustöiden palautuksen. Itse oppiminen oli kuitenkin hyvin samantyyppistä kuin perinteisessä oppimisessa. Viimeisen parin vuoden aikana oleellista muutosta on alkanut tapahtua. Nykyiset opiskelijat ovat ns. verkkosukupolvea, joka on koko ikänsä käyttänyt ja hyödyntänyt internetiä. Heillä on kyky imeä tietoa itseensä nopeasti, niin kuvia, videoita, tekstiä ja äänitteitä, ja monista eri lähteistä samanaikaisesti. He ovat jatkuvassa yhteydessä ystäviinsä ja he odottavat välitöntä palautetta. Oppimiselle on tyypillistä, ei vain suurempi autonomia opiskelijalle, mutta myös lisääntynyt korostus aktiiviselle oppimiselle, missä materiaalin luominen, kommunikointi ja osallistuminen näyttelevät tärkeää osaa. Kaikki tämä vaikuttaa myös opettajan roolin muuttumiseen. Ero opettajan ja opiskelijan roolin välillä hämärtyy.

Oleellinen muutos verkon käytössä on ollut se, että aikaisemmin verkosta haettiin materiaalia, nyt sitä myös tuotetaan verkkoon kaikkien saataville. Aikaisemmin verkkoa käytettiin välineenä materiaalin siirtoon, nyt verkko on alusta johon materiaalia tuotetaan, jaetaan ja siitä keskustellaan.
Opiskelijan e-oppimissovelluksia voidaan käyttää oman portofolion osana, joka heijastaa tekijän kykyä kerätä, organisoida, arvioida ja tulkita kerättyä informaatiota ja asettaa tämä osaamisen kaikkien nähtäväksi.

Artikkelia lukiessani yritin miettiä sitä miten voisin muuttaa omaa verkko-opetustani niin, että voisin parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää tämän nykyisen verkkosukupolven taitoja ja ominaisuuksia. Itse opetan matemaattisia aineita ja opiskelu on tyypillisesti ollut hyvin yksilökeskeistä. Haasteena olisi tehdä siitä enemmän sosiaalinen tapahtuma, jossa opiskelijat kommunikoisivat keskenään ja voisivat auttaa toinen toisiaan ongelmien ratkaisussa.

Tässä lyhyesti artikkelin esittely ja artikelin herättämiä ajatuksia näin iltayön hiljaisina hetkinä.

2. verkkotehtävä

Keskeisin syy osallistumiselleni ePro- koulutukseen on saada tietoa uusista verkko-opetustyökaluista. Lisäksi haluan laajemminkin päivittää tietoni verkko-opetusrintamalla. Ensimmäinen kosketukseni verkko-opetukseen oli osallistuminen opettajasta ohjaajaksi verkkoon- koulutukseen n. 5-6 vuotta sitten. Nykyään pidän kahta virtuaalikurssia, Johdatus materiaaleihin sekä Säteily ja säteilyturvallisuus, Virtuaaliamk:ssa.

1. kontaktipäivä oli mielenkiintoinen ja antoisa. Erityisesti oman blogin perustaminen ja käyttö on antoisaa. Jatkossa odotan lisää työvälineitä monipuolisen verkko-opetuksen toteuttamiseen.

Tulevaisuudessa aion panostaa varsinaisen pääaineeni eli fysiikan verkko-opetuksen kehittämiseen. Edelleen aion kokeilla erilaisia oppimisalustoja. Tähän asti olen käyttänyt Virtualiaa ja R5 Visionia ja seuraavaksi on tarkoitus kokeilla Moodlea.

1. etätehtävä

Olen parhaillani tekemässä ensimmäistä harjoitusta eli oman blogin perustamista. Mielekiintoinen ja opettava kokemus. Jonkin aikaa meni, että palautin mieleen viime perjantaina aloitetut harjoitukset. Onhan siitä jo melkein viikko aikaa. Tällä kertaa on vain atrkoitus saada perusdata blogiin, täydennetään sitä sitten myöhemmin.